Veturitalli.Net

Jotain tämänkaltaista kaipaisin meillekin - siis että pienoisrautatieharrastuksella olisi jokin taho, joka edistäisi harrastusta sen eri muodoissa ja hankkisi sille hiukan julkisuutta ja "nostetta".

Mitä tulee valmismalleihin, uskon, ettei niitä tällaiselle markkina-alueelle tule koskaan syntymään ilman jonkinlaista riskisijoitusta, jonka tavoitteena on nimenomaan edistää tuoteryhmän eli pienoisrautateiden myyntiä pitkällä tähtäimellä. Markkina-alueena sekä Suomi että Norja ovat pieniä. Norjan tilanteesta en ole kovin hyvin selvillä, mutta tästä porukasta varmasti jokainen tietää, että Suomessa on kalusto mitoiltaan ja ulkoasultaan radikaalisti muusta Euroopasta poikkeavaa eikä sitä siksi hirveästi näe yhdysliikenteessä kaupallisten valmistajien suurilla markkina-alueilla eli käytännössä manner-Euroopassa. Tämä rajoittaa kysynnän lähinnä kotimarkkinoille ja eksoottisten esikuvien harrastajiin sekä keräilijöihin.

Edellä todetusta päästään Jaskan toteamaan noidankehään: sitten vasta harrastuksella on todellista kasvupohjaa, kun aiheesta piilevästi kiinnostunut saa kaupasta valmiina kohtuullisen hintaisia ja kohtuullisen laadukkaita (huom: ei halpoja/huonoja eikä pilkuntarkkoja/kalliita) malleja itselleen tutuista junista. Tämä tarkoittaa junia, joilla ihmiset ovat n. 0-40 viimeksi kuluneen vuoden aikana matkustaneet ja joita ovat rataverkolla nähneet. Mitä nuorempaa väestönosaa tavoitellaan, sitä tuoreempaan kalustoon pitää painottaa. 40-vuotias muistaa todennäköisesti vielä lätät, 30-vuotias muistaa jos on viettänyt lapsuutensa pohjoisessa, 20-vuotias ei millään, koska on syntynyt samana vuonna kun viimeiset vuorot ajettiin.

Lisäksi pitää olla tuki kunnossa eli kunnolliset suomenkieliset käyttöohjeet, joissa on mielellään jotain viitteitä siitä mihin suuntaan peruspakkauksesta voisi jatkaa, huolto- ja varaosapalvelu, jotta kalliista malleista ei tulisi kulumisen tai vahinkojen myötä kertakäyttöisiä (tai sitten mallit pitää suunnitella ja hinnoitella kertakäyttöisiksi!), ja nykyään melkein pakollinen käyttäjäyhteisö eli jonkinlainen foorumi, jossa tuotteiden käyttäjät voivat vaihtaa kokemuksia... Kaikki tämä maksaa rahaa, jota alkaa tulla takaisin vasta sitten kun malleja valmistetaan ja myydään. Kysymyksessä on siis pitkän tähtäimen riskisijoitus, jonka voisin kuvitella mahdollisesti tapahtuvan muun liiketoiminnan ohessa jonkun asialle omistautuneen toimesta. (Itselläni ei ole tällä hetkellä tarvittavia pääomia.)

Toisaalta Hermannin ajatus Sr2+Railship-peruspakkauksesta ei ole ollenkaan huono sekään.

2-kerrosvaunu sarjaa Ed-Edb-Edfs esimerkiksi olisi hyvä konsepti pienoismallinakin. Vaunutyypit ovat melkein identtisiä keskenään ja ulkopuolisia detaljeja on vähän.

Onhan Norjaan saanut Märkliniltä valmiina montaa versiota NoHAB:ista, Sr2:en norjalaismallia ja muutamia matkustajavaunuja.

Suomessa on tilanne menossa parempaan päin kun on jo Sr2, venäläisvaunuja vaikka kuinka sekä monet saksalaiset vaunut ovat liikkuneet täällä junalautan kautta. Naantaliinkin meni takavuosina niitä 3-osasella teleskooppikatolla varustettuja pellirullien kuljetusvaunuja useamman vaunun nippuina. Saman vaunun pressukatollista mallia on myös näkynyt. Taisi tulla vähän aikaisemman toistoa..

Minkälaisista summista mahdettaisiin puhua, esimerkiksi valmiin saksalaismatkustajavaunun tilaamisessa suomalaisväreissä ehkäpä 500kpl sarjana? (sopivia vaunuja löytyy, jotka menis täydestä kun väärä raha) Sr1:en korille tuntui löytyvän myös kovasti kysyntää täällä,toivottavasti homma etenee..

Hieman tämä suomalaiskalustokurjuus helpotti kun Museo otti valikoimiinsa HO-puolelle ne Ei-vaunujen rakennussarjat ja maalisarjat suomalaisvärein. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin N:ssä suomalaiskaluston tilanne on vielä kurjempi eikä edes mitään rakennussarjoja taida olla näköpiirissä. Tosin N:ssä löytyy joitakin Arnoldin tavara- ja tankkivaunuja suomalaistunnuksin, mutta siihen se sitten taitaa jäädäkin.

Suomi-malleja voidaan tuottaa seuraavilla tavoilla

1. Kokonaan valmismalleja tuottavan yrityksen omalla riskillä.
2. Suomalaisen kauppiaan tai yhdistyksen rahoittamina valmismalleina, jolloin valmismalleja tuottava yritys on ainoastaan alihankkija.
3. Suomalaisten rahoittamina muovirakennusarjoina
4. Suomalaisten rahoittamina valmiina piensarjamalleja (=valmiiksi koottuina joko maalattuina tai maalaamattomina)
5. Suomalaisten rahoittamina piensarjarakennusarjoina
6. Suomalaisten rahoittamina maalausversioina valmismalleja valmistavan yrityksen tuotteista
7. Valmismalleja valmistavan yrityksen rahoittamina maalausversioina, kuten Rocon Sr2.
8. Tilaustöinä valmiiksi rakennussarjoista koottuina malleina.

Jokaisen em. kohdan realistisuus voidaan yrittää arvioida, koska suomalaisilla on kokemusperäistä tietoa jonkin verran asiasta. Valmismalleja tuottava teollisuus toki valmistaa juuri sitä, mille on kysyntää, eli markkinoita.

1. Tämä on mielestäni täysin epärealistinen vaihtoehto. Roco toteaa oman kannattavuutensa perustuvan vähintään 10 000 kappaleen myyntiin. Tanskalaisen Heljanin tuotantotekniikka ei ole yhtä raskas, jolloin kannattavaksi markkinaksi riittää muutama tuhat. Kun englantilainen H0 Society suunnitteli teettävänsä Heljanilla 1:87-mittakaavaisen englantilaisen dieselveturin, olisi yhdistyksen pitänyt sitoutua ostamaan noin 1000 kappaletta vetureita. Tämä antaa jonkinlaisen käsityksen asetelmasta. Erät ovat todennäköisesti suurempia, mikäli Heljan toimisi kokonaan omalla riskillä.
2. Roco on ilmoittanut tekevänsä malleja myös kokonaan asiakkaiden piirustusten perusteella. Asiakkaan olisi tuolloin sitouduttava ostamaan vähintään 5000 kpl malleja. Tämä tieto on tosin jo muutaman vuoden takaa, joten en tiedä tarkkaan, mikä tilanne on tällä hetkelle. Investointitarve on täysi arvoitus. Tälle antanee suuntaa Rocon omien tuotteiden hinnoittelu.
3. Mallijunien Ei, Gb ja Hdk ovat kokonaan suomalaisten rahoittamia polystyreenistä ruiskupuristamalla valmistettuja rakennussarjoja. Halvempi matalapainevalutekniikka edellyttää sitoutumista vähintään 500 kappaleen sarjan rahoittamiseen, kalliimpi teräsmuottien käyttö taas enemmän. Investointitarve vähintään luokkaa 10 000 euroa.
4. Etelä-Korea lienee tällä hetkellä tunnetuin valmiiden piensarjamallien tuottaja. Minimituotantoerät valmistajasta riippuen ovat 500-1000 kappaletta. Investointitarpeesta antaa hyvän kuvan katsomalla keskieurooppalaisten piensarjavalmistajien loppuhintoja, joista vähentää pois vähintään 30 prosenttia, jolloin valmistajalle maksettavasta tukkuhinnasta saa jonkinlaisen kuvan. Norjalainen NMJ erimerkiksi teettää malleja Etelä-Koreassa, mm. Nohabin malli.
5. Piensarjavalmistus perustuu messinkisyövytykseen ja erilaisten valuosien käyttöön, joita ovat hartsit ja metallit. Menetelmällä voidaan tuottaa sarjoja vaikka vain 50 kappaletta. Investointitarve on muutamia tuhansia euroja sen mukaan, onko kyse vaunuista tai vaikkapa höyryvetureista. En sitten tiedä, ovatko rakennussarjat suomalaisista malleista ylipäätään sitä, millä harrastus saataisiin nousuun. Monet pienoisrautatieharrastajathan näyttävät vierastavan rakennussarjoja ja haluaisivat mieluummin valmiita malleja.
6. Monet valmiita pienoisrautatiemalleja valmistavat yritykset valmistavat myös alihankintana vaikkapa suomalaisten yritysten tilauksista maalausversioita sarjatuotantomalleistaan, esimerkiksi Heljan olisi ollut valmis maalaamaan Nohabista Suomi-version tai Trix siirtoseinävaunu Gks:stä. Trix edellytti 500 kappaleen tilausta. Tämän perusteella voidaan laskea investointitarve, joka vaunujen osalta on luokkaa 15 000 euroa ja vetureiden osalta 50 000 euroa.
7. Rocon Sr2-maalausversio ei ole syntynyt suomalaisten tarpeesta, vaan keskieurooppalaisten keräilijöiden tarpeesta, kuten myös venäläiset vaunut. Todennäköisyys tämäntapaisille malleille on kuitenkin melko pieni.
8. Suomessa on koulutuksen saaneita pienoismalliartesaaneja, jotka kokoavat tuntitöinä malleja. Hintaluokka noin 500 euroa vaunujen osalta. Veturia tuskin saa alle tuhannella eurolla.

Johtopäätös on väkisinkin se, että on olemassa monenlaisia mahdollisuuksia, mutta kuka on valmis investoimaan malleihin ja siihen, että rahat saattavat olla vuosikausia kiinni varastossa.

Ei-vaunujen rakennussarjat ovat olleet myynnissä jo toistakymmentä vuotta. Rautatiemaalit taas on teetetty Rautatiemuseon omalla kustannuksella.

7. Rocon Sr2-maalausversio ei ole syntynyt suomalaisten tarpeesta, vaan keskieurooppalaisten keräilijöiden tarpeesta, kuten myös venäläiset vaunut. Todennäköisyys tämäntapaisille malleille on kuitenkin melko pieni.
Jos vaikka tuntee jonkun harrastajan/keräilijän sieltä,vinkiksi lähettää piirustuksia mittoineen,että tämmöisiä on olemassa myös.Sitten ko. henkilö viestii siellä muille harrastajille,onko kiinnostusta?Valmistajalle ilmoittelevat tällästä mallia pitäisi saada,vielä lähettävät kuvatkin tehtaalle.Monta suomimallia varmaankin saattaisi ilmestyä valmiina.

Toivottavasti nyt tästä 2081-sarjan moottorivaunusta tulis (eli Flirtti) valmismalli, jos sitä on tarjolla jonku muu maa värityksellä.

Tampereen risteysasema myy pikoa, rocoa. ja esim. j.jokipii joka on sellainen pikkukauppa Tampereella fleisman, märklin ja roco.

Juuso: Missä se jokipii on siellä? Risteysasemalla kävinkin kun olin Tampereella tammikuussa. Aika paljon oli juu Pikoa!

J. Jokipiin agentuuriliike lienee maamme vanhin edelleen toimiva pienoisrautatiekauppa. Se oli ainakin jo 1960-luvulla Tampereella toiminnassa. Jokipii sijaitsee siis osoitteessa Pyynikintori 1, eli Pyynikintorin länsilaidalla. Seinässä on muistaakseni Fleischmannin kyltti maamerkkinä.

Muistaakseni aloitti jo 1956,palvelu pelaa ja hinnatkin liki saksan tasoa.60-80 luvulla stokka ja winter oli jälleenmyyjinä,jotka tilasivat Jokipiin tukku ja maahantuojaliikkeestä tavarat.Stokkalla oli tuolloin upea junaosasto ja 70-luvulla sieltä löytyi vielä pienoisrautatie pöytineen.

Mistäköhän tuota Märklin -kalustoa kannattaisi hommailla?

Helsingin mallikaupan hinnat ovat joissain tuotteissa aivan naurettavat.... Hobbypointissa ei niinkään, mutta siellä ei näytä olevan yhtä hyvää valikoimaa...

Huuto.net vaikuttaa oikein hyvältä


EDIT: ja kyllähän tuolta mallikaupasta lähtee useita vetureita ihan mukavaan hintaan, kiskot ja oheistarvikkeet taasen...

Huuto.netistä minäkin olen paljon ostellut, siellä on mm pari myyjää jotka hankkii Märkliniä euroopasta ja myyvät sitten huuto.netissä eteenpäin.

Hienoa. Et sattuisi muistamaan kavereiden käyttäjänimiä siellä? Pitääpi kysellä....

Mutta tosiaan muutenkin, Märklin kalustoa näyttää löytyvän sieltä todella paljon.

Tällainenkin Märklin-kauppa on tullut:
http://pienoisjunat.blogspot.com/

Vetureita. ratakilkkeitä ja oheiskamaa. Vaunuja ei näytä olevan. Hinnat kohtuulliset. Onkos tästä kaupasta kenelläkään kokemuksia?

Ebay.de on varteenotettava,sieltä itse hommannut jonkinverran kamaa.